Tämä artikkeli on julkaistu Toimisto-lehdessä 2/1998 ja myös lehden verkkosivuilla. Lehteä ei enää ole olemassa. Koska tämän artikkelin verkossa julkaistuun versioon <http://www.toimistolehti.fi/toimistolehti-1998/artik2_98.htm> on viitattu monissa opinnäytetöissä, julkaisemme sen nyt tässä alkuperäisessä muodossa.

Artikkelin yhtenä lähteenä on käytetty yhdysvaltalaisen Widener-yliopiston kirjaston ylläpitämä Evaluating Web Resources -sivustoa. Linkki viittaa sivuston uusimpaan versioon. Uudempi tekstimme samasta aiheesta on julkaistu Sihteerin ja assistentin tietokoneoppaassa.

Jyvät eroon akanoista - vain lähdekritiikki auttaa tiedonhakijaa

MARTTI TALA, CLAS VON BELL

Internetiä pidetään tiedonhakijan aarreaittana. Verkosta saattaakin löytää nopeasti aineistoa mitä erilaisimmista aiheista. Mutta verkosta poimitun aineiston luotettavuus onkin sitten eri asia. Tässä jutussa kerromme, miten voit arvioida verkkoaineistojen luotettavuutta.

Älä koskaan luota mihinkään tietoon sokeasti!

Tehokkaiden hakukoneiden avulla internetistä löytää tietoa mitä erilaisimmista aiheista, usein paljon helpommin ja nopeammin kuin esimerkiksi kirjastosta tai kirjakaupoista. Internetissä on kuitenkin monenlaista aineistoa, ja akanoiden määrä on monin verroin suurempi kuin tiedon kultajyvien. Siksi internet-aineistoon - niin kuin tietysti painettuunkin tietoon - on suhtauduttava kriittisesti.

Monessa tapauksessa verkossa olevat asiakirjat ovat vain sähköisiä versioita vastaavista painetuista tai muuten julkaistuista asiakirjoista. Esimerkiksi lehtien verkossa oleviin juttuihin voi suhtautua samalla tavalla kuin painettuihinkin juttuihin.

Sama pätee yritysten tai viranomaisten omilla sivuillaan tarjoamaan materiaaliin. Oli esite tai tiedote sitten paperilla tai verkossa, sen luotettavuus on samalla tasolla.

Usein tietoa haetaan verkon hakukoneilla, joista tunnetuin on Alta Vista. Hakukoneet eivät kuitenkaan erottele tietoa sen julkaisijan perusteella. Niinpä hakukoneen antamasta linkkilistasta saattaa löytyä hyvin eritasoisia viitteitä.

Esimerkiksi lakiteksti tai muu viranomaisteksti voi olla sekä viranomaisen omalla sivulla että kopioituna jonkin alaa harrastavan henkilön kotisivulla. Tällaisissa tapauksissa vain "virallisilla" sivuilla olevan tekstin oikeellisuuteen ja ajantasaisuuteen voi luottaa.

Yksityisellä kotisivulla ei ole kontrollia

Moneen yksityisten henkilöiden kotisivustoon on kerätty suuria määriä tietoa jostain erikoisalasta. Niiden ongelmana on se, että ne ovat usein vain yhden henkilön tuotosta. Lehtien toimitusten ja kirjankustantajien harjoittama toimitustyö puuttuu yksityisiltä sivuilta useimmiten kokonaan.

Tekstin toimittamisen merkitys on suurempi kuin yleensä osataan kuvitella. Ammattitaitoinen toimittaja esimerkiksi tarkistaa artikkelin tai kirjan asiatietoja usein hyvinkin perusteellisesti. Myös tekstin kieliasu muuttuu toimitustyön kuluessa yleensä selkeämmäksi ja yksiselitteisemmäksi, mikä sekin vähentää väärinkäsitysten mahdollisuutta.

Tosin eri lehtien ja kustantajien soveltamat toimitusperiaatteet vaihtelevat suuresti. Jotkut tarkistavat julkaistavan tekstin erittäin pikkutarkasti, toiset taas laskevat sen läpi lähes sellaisenaan.

STT:n kasvuhormoniuutisesta syntynyt keskustelu on myös antanut uudenlaista näkökulmaa luotettavan lähteen ongelmaan.

Monet kustantajat käyttävät myös asiantuntijalukijaa, joka arvioi tekstin ja osoittaa sen puutteet, ennen kuin julkaisupäätös tehdään. Äärimmäisiä esimerkkejä ovat tieteelliset julkaisusarjat, joissa julkaistu aineisto on käynyt läpi erittäin ankaran tarkastuksen.

Yksityishenkilöiden kotisivujen sisältämään tietoon onkin suhtauduttava hyvin kriittisesti. Niitä ei kuitenkaan pidä summassa hyljeksiä. Usein juuri niistä löytyy linkkejä, jotka auttavat tiedonhaussa eteenpäin.

Yritysten kotisivut markkinointiviestintää

Yhä useammalla yrityksellä on verkossa oma kotisivusto. Niiden laatu tiedonhakijan kannalta vaihtelee erittäin paljon. Osa koostuu pelkistä tuotemainoksista ja omakehusta, mutta osa sisältää myös esimerkiksi yrityksen toimialaa yleensä käsitteleviä artikkeleita.

Vaikka yrityksen sivuilla olisikin asiallisia artikkeleita, on aina muistettava, että sivut ovat osa markkinointiviestintää. Niinpä esimerkiksi kukkopillejä valmistava konserni ei todennäköisesti julkaise sivuillaan tietoja kukkopillin vihellysäänen haittavaikutuksista, vaikka tällainen raportti olisikin yrityksen tiedossa.

Järjestöjen ja muiden organisaatioiden sivuihin pätevät suurelta osin samat varaukset kuin yritysten julkaisemiin sivuihin. Verkkosivuillaan organisaatio pyrkii edistämään omaa toimintaansa ja ajamaansa asiaa. Negatiivisesti vaikuttavat tiedot eivät useimmiten pääse julkisuuteen.

Edellä sanotusta huolimatta monet yritysten ja muiden organisaatioiden sivustot antavat käyttökelpoisia ja luotettavia tietoja paitsi organisaation toiminnasta ja tuotteista myös alasta yleensä. Käyttäjän on vain muistettava kysyä itseltään: mihin tämän tiedon julkaisemisella pyritään?

Tarkista, tarkista ja tarkista vielä kerran!

Keskusteluryhmät mielipidepalstoja

Internetin keskusteluryhmissä (newsgroups) on runsaasti erikoisalojen tietoa. Tiedot ovat kuitenkin yksityisten ihmisten kirjoittamissa viesteissä, ja niihin on suhtauduttava erittäin kriittisesti. Pääosassa keskustelua tiedot ja mielipiteet ovat samassa sopassa, eikä tiedon lähteitä ole yleensä millään tavalla dokumentoitu. Tiedon etsimistä vaikeuttaa myös kirjoitusten heikko yleistaso; suurin osa aineistosta on mielipidekirjoituksia, joiden asiantuntevuus on samalla tasolla kuin kenen tahansa maallikon.

Vasta kun on seurannut samaa ryhmää muutaman kuukauden, on jonkinlaiset eväät arvioida ryhmän yleistasoa ja säännöllisten kirjoittajien luotettavuutta. Arviointia vaikeuttaa se, että kirjoittajasta ei useimmiten saa tietää kuin nimen, aina ei sitäkään, koska viestissä näkyy vain koodinomainen sähköpostiosoite.

Keskusteluryhmät voivat kuitenkin olla tiedonhankinnassa erittäin hyödyllisiä, mutta silloin on yleensä oltava itse aktiivinen. Ryhmään voi nimittäin lähettää kysymyksen, jonka avulla koettaa päästä luotettavan tiedon lähteille. Ei ole suinkaan harvinaista, että vastauksissa annetaan arvokkaita vihjeitä siitä, mistä www-osoitteista kannattaa ruveta asiaa selvittämään.

Postituslistat aktiivisille harrastajille

Internetin sadat postituslistat vastaavat toiminnaltaan keskusteluryhmiä. Niihin ei kuitenkaan ole automaattista pääsyä, vaan lista on tilattava, jotta saisi keskustelupuheenvuorot omaan sähköpostiinsa. Monet listat ovat suodatettuja eli moderoituja, jolloin joku tai jotkut henkilöt valvovat, että viestit noudattavat sisällöltään ja esitystavaltaan listan sääntöjä.

Postituslistojen toimintatavan takia hyödyllisen ja luotettavan tiedon määrä on niissä usein suurempi kuin kaikille automaattisesti avoimissa keskusteluryhmissä. Mutta silti niihin pätevät suurelta osin samat varoitukset, mitkä koskevat keskusteluryhmiä.

FAQ antaa perustietoja

Monista keskusteluryhmien aiheista - ja muistakin aiheista - on tehty perusselvitys, niin sanottu FAQ (usein kysytyt kysymykset, Frequently Asked Questions). FAQ-tekstit postitetaan keskusteluryhmään tai postituslistalaisille säännöllisesti. Monissa tapauksissa - mutta ei suinkaan aina - nämä tekstit ovat suhteellisen huolellisesti toimitettuja ja niissä olevat asiatiedot varsin luotettavia.

Pääosa FAQ-teksteistä on englanninkielisiä. Ennen kuin lähettää oman kysymyksensä ryhmään, kannattaa hakea käsiinsä aihepiirin FAQ ja katsoa, löytyykö vastaus sieltä. Näin ei vaivaa ryhmän säännöllisiä seuraajia iänikuisilla aloittelijan kysymyksillä.

Tutki tekijän pätevyyttä

Aineiston tekijän pätevyyttä on vaikea määritellä. Tietoja tekijästä voi kuitenkin etsiä internetin hakukoneilla. Muun muassa seuraavat seikat viittaavat pätevyyteen ja luotettavuuteen:

Onko tämä artikkeli luotettava?

Lopuksi annamme eväät arvioida, missä määrin voit luottaa juuri lukemassasi jutussa annettuihin ohjeisiin.

Tämän artikkelin yhtenä tärkeänä lähteenä on ollut Widener-yliopiston (Pennsylvania, USA) ylläpitämän Wolfgram Memorial Libraryn julkaisema internetin käyttöä koskeva kurssimateriaali.

Aineisto on mainittu sekä Suomen yleisten kirjastojen kotisivun että Auburnin yliopiston (Alabama, USA) www-lähdekritiikkiä käsittelevissä linkkilistoissa. Aineiston tekijät ovat kirjastonhoitajia, siis tiedonhaun ammattilaisia. Yksi aineiston tekijöistä on kutsuttu luennoimaan aiheesta Etelä-Carolinan yliopiston järjestämään internetin opetuskäyttöä koskevaan seminaariin.

Tämän jutun kirjoittajilla on 15 - 20 vuoden kokemus lehtityöstä, jossa joutuu jatkuvasti arvioimaan lähteiden luotettavuutta. Toisella on takanaan jonkin verran yliopisto-opintoja, mutta ei tieteellistä työtä edellyttävää loppututkintoa.

Aineiston portinvartijana on ollut Toimisto-lehden toimitus, joka on hyväksynyt sen julkaistavaksi. Muuten aineistoa ei ole tarkistettu.

Näin arvioit internet-aineiston luotettavuutta

Mitä tärkeämpi asia on kyseessä, sitä huolellisemmin on arvioitava internetistä noudetun aineiston luotettavuutta. Seuraavassa on joukko kysymyksiä, jotka auttavat aineiston arvioinnissa.

Kolme tärkeintä kysymystä

Yleinen luotettavuus

Tarkkuus

Objektiivisuus

Ajantasaisuus

Ovatko seuraavat päivämäärät selvästi merkitty:

  1. Milloin teksti on kirjoitettu?
  2. Milloin aineisto on julkaistu verkossa?
  3. Milloin aineistoa on viimeksi muokattu?

Onko maininta siitä, että aineistoa pidetään säännöllisesti ajan tasalla?

Onko taulukoissa ja grafiikassa kerrottu, milloin tiedot on kerätty? Varo jo vuosia sitten vanhentuneita tietoja.

Kattavuus

Tarkista, mihin sivu kuuluu

Huomaa, että hakukoneiden linkkilistat viittaavat yksittäisiin sivuihin. Siksi on luotettavuuden arvioimiseksi tarkistettava myös julkaisijan pääsivu. (Linkki pääsivulle on usein sivun alussa tai lopussa.)

Varmista useammasta lähteestä

Jos sama tieto saadaan useammasta toisistaan riippumattomasta lähteestä, se pitää todennäköisemmin paikkansa. Mutta kyseessä voi olla myös laajalle levinnyt väärinkäsitys!

5